perjantai 18. toukokuuta 2018

Paras aika vuodesta





Paras aika vuodesta on ehkä hiukan väärin sanottu koska jokaisessa vuodenajassa on jotakin parasta juuri sillä hetkellä. Mutta, nyt on kyllä niin mielettömän kaunista että melkein silmiin sattuu. Raikas heleä vihreys, luonto suorastaan räjähti suoraan kesään ja ainoastaan piipahti keväässä. Kukkivat puut ja pensaat, niitähän pitäisi olla kokoajan nuuhkimassa ja ihailemassa. Kukinta on yhtä nopeasti ohi kuin alkoikin. Meillä keittiön ikkunasta saadaan seurata vielä parin päivän ajan valkoisia hattaramaisia kukkapilviä kunnes kaikki valkoiset terälehdet ovat tippuneet maahan. Siihen asti nautitaan hetkestä valkoisten hattaroiden kanssa ja sen jälkeen nautitaan jostain muusta. 
Viime vuonna ostamani harukopaju palellutti talvella hentoiset oksansa joten siirto hiukan suojaisempaan paikkaan on nyt kesän aikana edessä. Etupihan puolelle ajattelin pajun tilalle istuttaa vaaleanpunaisena kukkivan kirsikan. Toivottavasti se menestyy pajun paikalla. Sitten ei muuta kuin odottelemaan oman pihan hanamia ja hanafubukia.

Rentouttavaa viikonloppua sinulle.
Heidi

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Rennosti, yhdessä tehden


En ihan heti keksi mukavampaa tapaa aloitella äitienpäivää kuin brunssilla ystävien kesken. Jokainen tuo jotain, kokoonnutaan yhteen hetkeksi, vaihdetaan kuulumisia. Ei stressiä. Nautittiin auringosta (huh, mikä lämpö) ja lapset innostuivat heittelemään mölkkyä. Rentoa oleilua pari tuntia jonka jälkeen olisinkin ollut aivan valmis pienille nokosille ja taisi se silmä hiukan lupatakkin siinä sohvalla ollessa. Päivään mahtui myös oman rakkaan äidin luona käynti ja nyt onkin jo erittäin kakuttettu olo. 
Aamulla olin vielä sitä mieltä että voisin aloittaa joka aamun kahvilla ja kakulla. Nyt tosin tuntuu siltä että kuppi kahviakin saattaisi olla liikaa, niin se mieli muuttuu. Elämä kulkee kohti seuraavia juhlia, onneksi arjen siivittämänä.

Ihanaa loppuiltaa kaikille äideille, äidinmielisille ja niille joiden syli on aina lapselle avoin.


Heidi

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Leivontaa, niksipirkkaa & kevättä

Kaikkea pientä ja vähän suurempaakin tapahtuu kokoajan. Ursula ressu on steriloinnin seurauksena viettänyt päivänsä makkarankuoressa. Ei kovin kivaa kissaneidille, mutta näiksi päiviksi ollaan saatu viimeisen päälle sylikissa kun sylistä haetaan hellyyttä ja hoivaa. Legginsin sääriosasta tehty sukka onkin ollut todella kätevä ja haava on saanut olla hienosti rauhassa. Ihan parasta niksipirkkaosastoa.
Askeleet suuntautuu kaikissa mahdollisissa paikoissa puutarhaosastoille. Kotiin onkin kantautunut orvokkeja, mustaherukkapensasta, japanin magnoliaa, pelargoneja ja sipulikukkia. Mieleen ei hiivi joulu ollenkaan kun hyasintit on yhdistetty helmihyasinttien, orvokkien, krookuksien ja pikku narsissien kanssa. Nyt rapun vieressä on ihanien värien lisäksi ihana tuoksu. 
Kevättä on mielen lisäksi tuorejuustossa ja lehtitaikinaleivoksissa. Herkulliseen tuorejuustoon törmäsin Vivin instassa. Elikkä rasia tuorejuustoa, ruukku salviaa ja lehtipersiljaa. Surauta tasaiseksi massaksi. Tätähän voi sitten sipaista minkä päälle vaan, mutta jälkiuunilastujen kanssa on kyllä lyömätön pari. Karnevaalikonserttiin innostuin tekemään pieniä kasvispiirakoita lehtitaikinasta. Helppoa, nopeaa ja hyvää. 
Konsertti konsertilta ja harjoitus harjoitukselta ollaan lähempänä Mikkelin Sounds tapahtumaa joka järjestetään 25.-27.5. Hämmästyneenä seurattiin ahkerien soittajien onnistumisia ja jatkoon pääsemisiä. Nyt on jo hämmästys väistynyt syrjään ja vaihtunut toiminnaksi joka kantaa kivasti hedelmää. Sounds tapahtumasta enemmän sitten kun se on lasten kanssa eletty ja koettu. 
Nyt luppaa silmät jo sen verran että reseptin naputtelen vielä tuohon kuvan alle ja sit se on morot.

Lehtitaikinaleivokset
Kasvis

+Paketti lehtitaikinaa - leikkaa palat puoliksi

+Sivele pohjalle yrttituorejuustoa

+Laita päälle puolitettua/halkaistua parsaa, broccoliinia, tomaattia ja kesäkurpitsaa
(parsaa voi keittää pari minuuttia ennen käyttöä)

+Sivele kasvikset öljyllä

+ Pinnalle ripaus suolaa ja mustapippuria

Paista pakkauksen ohjeen mukaan.


Ihanaa viikonloppua juuri sinulle.

Heidi




perjantai 6. huhtikuuta 2018

Kaapin paikka

Kaapin paikka vaihtui parisen viikkoa sitten olohuoneen nurkasta ruokahuoneeseen. Samalla vaihtui kaapin sisäväritys tumman harmaasta raikkaaksi valkoiseksi. Muutaman päivän maalausurakan jälkeen saatiin paljon valoisampi ilme kaapille sekä muutamat mattavalkoiset kissantassun jäljet muistoksi ruokahuoneen lattiaan. Kohtalaisen pitkään tämä ruokailutila menikin mustavalkoisena, ripauksella pirteää harmaata. Kevät tuo kuitenkin joka vuosi enemmän tai vähemmän väriä kotiin. Tällä hetkellä ruokahuoneessa riittävän väriläiskän tuo astiat, viherkasvit ja kynttilät. Ettei näitä kaikkia viherkasveja tarvitsisi olla kokoajan uusimassa niin osa on nostettu kaapin päälle ja osa kaapin sisälle. Nyt saa Iittalat, Ikeat ja kirppislöydöt olla ainakin hetken täällä sulassa sovussa. Kaikenlaista kevätinspistä on muutenkin ilmassa, kellarin siivouksesta lähtien. Tosin kellarin siivousinspis on kyllä jo sitä luokkaa että voisi tilata suoraan vaihtolavan pihalle ja tyhjentää kaikki suoraan siihen. Samaan hengenvetoon voisi tyhjentää samaiselle lavalle myös suurimman osan vintin sisällöstä. Ehkä kuitenkin aloitetaan hiukan rauhallisemmin. Aina vaan täytyy ihmetellä mistä tätä tavaraa kertyy vaikka ajoittain tulee kohtalaisen kovalla kädellä karsittua, lahjoitettua, myytyä ja muuten vaan kierätettyä kaikenlaista härpäkettä. Toisaalta jossain vaiheessa luulisi pääsevän hiukan helpommalla näissä nurkkien tyhjennys operaatioiden kanssa. Suunta on kuitenkin selkeästi se että ulospäin lähtee enemmän kuin sisälle tulee. Tai niin mä ainakin annan itseni uskoa :)

Kevään inspiroimaa viikonloppua sinulle.
Heidi







torstai 5. huhtikuuta 2018

Kevättä kohti


Kevättä kohti mennään kohisten. Valon määrä on tuplaantunut, multasormea syyhyttää ja paprikat ovat tehneet ensimmäiset sirkkalehdet. Tuo nelijalkainen otus jota myös kissaksi kutsutaan on tehnyt tästä kasvatushommasta hiukan haasteellisempaa. On ehkä pienesti lapsellista vieläkin tuota hyper aktiivista pentua verrata siihen ihanaan 17-vuotiaaseen laiskimukseen jota ei voinut vähääkään kiinnostaa emännän istutukset, viherkasvit tai oikeastaan mikään muukaan kasveihin ja kukkiin liittyvä toiminta. Ursulaa kiinnostaa, niinpä asetelmat maljakossa vaihtuu juurikin niin useasti kuin vain kerkiän kukkia takaisin nostella pöydältä tai poistaa erittäin kovia kokeneet yksilöt. Siitäkin huolimatta, kovapäisiä kun molemmat ollaan niin nostelen edelleen kukkia pöydältä, lakaisen märät mullat lattialta ja kohta ostan kevään neljännen peikonlehden. 
Leikkokukista tämän kevään suosikki on ollut tämä ihana herkkä vahakukka harsokukan ja eucalyptuksen kaverina. Näihin ei vaan kyllästy. Tänään on panostettu Ursulan harhautukseen oikein huolella ostamalla muutama minikasvihuone. Naurattaa nyt jo kuinka siitä läpinäkyvästä kannesta koitetaan päästä kaikin keinoin eroon. Eihän tällainen pikkukissa ymmärrä vielä teippejä sentään irroitella, eihän?




Ihania huhtikuisia päiviä sinulle!
Heidi



maanantai 19. maaliskuuta 2018

Parempi myöhään...


Kuin ei milloinkaan, vai kuinka se vanha sananlasku menikään. Vihdoin siis muutama hassu kuva muistojen täyteisestä Äänisilta konserttikiertueesta. Pitkän junamatkan jälkeen saavuttiin peffat kohtuullisen puuduksissa Kemiin. Vielä tavaroiden kanto juna-asemalta Merihoviin jossa vähän väsähtäneet matkaajat otettiin lämpimästi vastaan. Lepo olikin tarpeen koska  seuraavana päivänä olikin jo konsertti Kemin kulttuurikeskuksessa ja lumilinnassa käyntiä. Onnekseni kerkesin tapaamaan serkkuni ja tätini samalla reissulla. Terkkuja vaan hurjasti sinne. Toivottavasti nähdään taas pian. Orkesterin harjoitusten aikaan kerittiin leikkiä tovin turistia ja päivitellä ehkä kauneinta kirkkoa ikinä ja myöskin leveimpiä katuja ikinä. Ainakin näin talvella ne tuntuivat aivan hulvattoman levyisiltä ja Kemin kaupungin sivuja lueskeltuani onkin helppo uskoa että katu ei ole vain kulkuväylä vaan monikäyttöinen tila jossa kulkea, kohdadata toisena ja viettää aikaa.
Lumilinnassa vierailtiin koko porukalla. Ulkopuolella mielessä kävi pienoinen ajatus, että tämäkö se nyt oli. Muutama hassu lieriö. Mutta sisäpuoli olikin jotain aivan muuta. Satumaisen kaunista. Vieläkin huokailuttaa se ihana rauha mikä sielä lumilinnan sisällä oli. Kauniita lumiveistoksia, ääntä vaimentava lumi, pehmeä valo ja ylipäätänsä vain se lumi. Täältä lähtiessä tuntui että oltiin tarvottu jo puoli vuotta rännässä ja loskassa :)Jos aika ei olisi ollut rajana ja siirtyminen Rovaniemelle edessä Kemissä olisi ollut paljon enemmänkin katsottavaa. Mutta lämmin suositus kyllä näin pienellä otannalla. Jos ei muuta niin käykää ihmettelemässä prinsessalinnamaista kirkkoa ja seuraavana talvena lumilinnaa.


Talvi on onneksi jo taittumassa kevääksi. Tosin nyt näyttää tulevan taivaan täydeltä lunta, mitä ihmettä! Olisikohan jo viimeiset? Näiden kuvien myötä sanon heipat talvelle ja tervetuloa keväälle. 

Reipasta alkanutta viikkoa sinulle!
Heidi

perjantai 19. tammikuuta 2018

Olla onnellinen toisen puolesta

Uskomattomien sattumien summa. En koskaan päätynyt tämän talon näytölle niin kuin toivoin. Mielessäni allekirjoitin jo kauppapapereita, mielessäni olin houkutellut jo ystävätkin mukaan ja viritellyt sinne jos jonkinlaista toimintaa. Kuluneella viikolla kuitenkin sain ilokseni siellä vierailla. Se teki mut jotenkin niin käsittämättömän iloiseksi ja onnelliseksi.  Ja tämä talo tulee tarjoamaan asukkailleen vielä niin uskomattoman kauniin kodin ja kyläläisille sekä kävijöille ihanan kahvilan, siellä tulee tapahtumaan jos ei taikoja niin vähintäänkin herkullisia elämyksiä.   
Ihanaa kun olette, ihanaa kun kuljette rohkeasti omaa polkuanne. Voimia ihan kaikkeen, valmiiseen vaaditaan paljon taas työtä. Ja vielä vähän lisää työtä. Mutta mä näen tämän jo valmiina ja tämä näkymä on jo ihan valmis ♥
Ihanaa ja unelmien täyteistä viikonloppua sinulle!
Heidi

maanantai 15. tammikuuta 2018

Kuuraiset aamut

Pieni pakkanen yhdistettynä vapaisiin aamuihin saattaa saada pientä hulluutta aikaiseksi. Kaunis ympäröivä luonto kietoo pikkurillinsä ympärille. Hiukan sama ilmiö saattaa tulla sienimetsässä kun niitä sieniä alkaa nähdä. Mä kerään vielä vähän, sitten vielä vähän ja sitten vielä vähän lisää. Kunnes huomaa että on huutava nälkä ja sitä sienirisottoa olisi ollutkin parempi olla mieluiten jo eilen. Niinhän tässäkin kävi. Lähdin siis aamulla ruokakauppaan, kamera kassissa, ihan pikaisesti vain. Ajatuksena kuvata hiukan radan vartta kun oli niin kauniin värinen taivas. Kauniin väristen pilvien takaa alkoi pilkottamaan vielä kauniimpi aurinko joka suorastaan sattui silmiin. Niinpä siitä radan varrelta ajauduin huomaamatta lempipaikkaani Pumppulahteen ja yht´äkkiä huomasinkin jo olevani kirkon kupeessa. Ja siinä samassa mä olin taas niin I♥KARIS moodissa että. Se pikainen kaupassa käynti kamera kassissa kesti noin puolitoista tuntia. Sinä aikana kerkesi huonoissa varusteissa varpaat ja sormet paleltumaan oikein huolella, koska ihan nopeasti mä vaan pikkuisen radan vartta kuvaan. Mutta oli se ihanaa ja palelemisesta huolimatta ei olisi oikein malttanut kotiinkaan lähteä. Kirpakka aamu toi väriä poskiin ja kirkasti kivasti mielen. 
Reilun viikon päästä suunnataan orkesterimatkalle Kemiin ja Rovanimelle jossa lunta on jo ruhtinaallisesti meidän kahteen milliin verrattuna. Mutta tämäkin määrä valkoista tekee mut suunattoman onnelliseksi.







Aurinkoista alkanutta viikkoa sinulle.
Heidi

lauantai 13. tammikuuta 2018

Sunnuntaiaamut

Sunnuntaiaamut voisi alkaa aina brunssilla. Paljon kahvia, pikkuisen kuohuvaa, tuoremehua, hedelmiä, vohveleita, suklaata, tuoretta leipää, paistettuja kananmunia ja vielä vähän lisää kahvia. Viime viikonloppuna vietettiin Mister M:n syntymäpäiviä ihan perheen kesken, aamusta asti hiukset sekaisin ja pyjamat päällä rötväilen pitkälle päivään. Uskomatonta kyllä aurinko näyttäytyi ja onkin loppiaisesta loistanut oikealla paikallaan lähes joka päivä. Ihanaa terapiaa tällaiselle valoa kaipaavalle kesän lapselle. Leppoisan aamun takaa pienet esivalmistelut. Hedelmät leikattiin valmiiksi kelmun alle ja siirettiin kylmään odottamaan aamua. Focaccia taikina tehtiin myös illalla valmiiksi Leila Lindholmin reseptillä. Kun taikinaa kohotettiin yö yli niin hiivaa riitti murto-osa reseptin määrästä. Myös suolaa lisättiin  taikinaan maltillisemmin, reseptin määrä tuntui todella paljolta. Vohvelitaikina tehtiin myös illalla valmiiksi jääkaappiin odottelemaan aamua.  Aamuksi jäikin näin enää paistohommat, kattaus ja kahvin keitto. Rentoon aamuun kuuluu myös rento kattaus. Samaan pöytään mahtuun niin Iittalat, Arabiat, Ikeat, kirppislöydöt, uudet ja vahat, ehkä myöskin ne rakkaimat astiat ja asiat.  Huomenna aamulla ei odota pitkä brunssi, mutta kuitenkin kiiretön aamu vaikka työpäivä sattuukin olemaan. Oikein hyvin kerkiää juomaan vaikka puoli pannullista kahvia, ei ollenkaan huono. 

Ihanaa sunnuntaiaamua sinulle, siellä se kolkuttee jo ihan nurkan takana.
Heidi

torstai 4. tammikuuta 2018

Hämärän hyssyä

Hämärääkin hämärät terveiset täältä Raaseporista. Olenko hiukan kateellisena katsellut blogeissa ja instassa pyöriviä lumikuvia. Kyllä olen. Olen nimittäin todella väsynyt tähän märkään harmauteen. Kun tähän hätään tänne ei saa tilattua kevättä, kesästä puhumattakaan niin oikea talvi lumineenkin kelpaisi oikein hyvin. Sama "tauti" vaivaa kuitenkin joka vuosi tähän aikaan. Kaipaan aurinkoa ja aurinkoon, lämmintä hiekkaa ja lämpöä, kukkia, nurmikkoa, lintujen laulua ja VALOA. Niitä saa toki vielä hetken odotella. Siihen asti poltetaan puita takassa, pidetään villasukkia ja -paitoja. Poltetaan satoja tuikkuja ja kynttilöitä. Onneksi on joulun jälkeenkin vielä kynttilävarastot täynnä ja päivä päivältä mennään valoa kohti. 



Ursula selvisi hienosti joulusta, samoin kuusi. Mutta kovalla koetuksella oli sekä kuusi että kissa. Palloja on kerätty paljon ja kaikkea ei tarvinnut edes siirtää takaisin säilöön. Ensi vuonna käy siis kuusen koristeleminen nopeammin kuin tänä vuonna. Suureksi voitoksi voisi ehkä kuitenkin laskea sen, että kuusi pysyi pystyssä koko joulun. Joulun pyhät meni kaiken kaikkiaan nopeasti läheisten ja rakkaiden kanssa rennoissa merkeissä. Arki rullaa jo osittain ja sekin tuntuu hyvältä. Juhlakaan ei tuntuisi juhlalta ilman arkea. 
Lupauksia alkaneeseen vuoteen ei tullut annettua niin kuin ei aikaisempinakaan vuosina. Ehkä kuitenkin voisi koittaa olla entistä enemmän läsnä, elää tässä hetkessä. Olla avoin elämälle ja sen tuomille mahdollisuuksille. 


Iloa ja onnea sinulle alkaneeseen vuoteen.
Heidi


LinkWithin

Related Posts with Thumbnails